Jerusalem (virsi)

”Jerusalem” on englantilainen isänmaallinen hymni, jonka sanat pohjautuvat William Blaken kirjoittamaan runoon ”And did those feet in ancient time”. Runo sisältyi Blaken teoksen Milton (aloitettu 1804) johdantosanoihin. Musiikin sävelsi Sir Hubert Parry vuonna 1916. Virren ja runon sanat pohdiskelevat mahdollisuutta, että Jeesus olisi nuoruudessaan käynyt Englannin Glastonburyssa tinakauppiaana työskennelleen setänsä Joosef Arimatialaisen seurassa. Ajatus on peräisin tunnetusta legendasta. Viimeisessä säkeistössä kehotetaan tämän innoittamana rakentamaan uusi Jerusalem Englantiin.

Blaken runo oli pitkään melko vähän tunnettu, kunnes ensimmäisen maailmansodan aikana runoilija Robert Bridges julkaisi sen uudelleen kansakunnan hengen nostattamiseksi ja pyysi Parrya säveltämään siihen musiikin. Säveltäjä Edward Elgar teki Parryn melodiasta orkesterisovituksen vuonna 1922. Suosittua kappaletta on myöhemmin useasti ehdotettu Englannin kansallishymniksi, sillä ”God Save the King” on koko Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu, eikä Englannilla siten ole virallista kansallislaulua. Muun muassa Englannin rugby- ja krikettimaajoukkueet ovat käyttäneet sitä epävirallisena kansallishymninä.

Samoin kuin Gustav Holstin sävellykseen pohjaavan ensimmäisen maailmansodan aikaisen kappaleen ”I Vow to Thee, My Country”, on myös ”Jerusalemin” laulaminen kirkoissa saanut osakseen kritiikkiä kirkon palveluksessa olijoilta kappaleen väitetyn sopimattoman sanoituksen vuoksi.^[1]

Sävelmä soi erilaisina versioina Tony Richardsonin draamaelokuvassa Kaikista kapinallisin (1962). Sitä on käytetty myös muun muassa elokuvissa Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) ja Singaporen kuningas (1979).

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä dailymail ei löytynyt